CSI Samorin 18.-29.5.

Ihanan aurinkoinen ja lämmin Slovakia! Tervettä vaihtelua kylmälle ja kalsealle Suomelle. Pakkasin hevoset maanantaina aamulla autoon ja lähdin ajamaan kohti Turkua, jossa hevosten omistaja halusi otattaa kuvat yhdestä matkalle jäävästä hevosesta. Muistan tulleeni ulos hevosautosta Turussa ja miettineeni sitä, miten yhden maan sisällä lämpötilaerot voivat olla näin huikeat - Oulun kuudesta lämpöasteesta tullessa Turun 20 tuntui jo siltä kuin olisi etelänlomalla. Turusta matka jatkui Kapellskäriin Ruotsiin, jonka jälkeen pysähdyin Tukholman alapuolella hevosten kanssa lepäämään. Ruotsikin tuntui ihanalta - varmaan kaikki tuntuu ihanalta etelässä jos tulee Oulusta. Vaihdoin Saksassa hevosia ja sain matkaani uuden ruunan, Luchadorin, joka osottautui jälkeenpäin ihan kivaksi ostokseksi vaikka alkuun vähän epäilyttikin. Matka Slovakiaan kesti poikkeuksellisen pitkän Saksan pysähdyksen vuoksi 8 päivää..

Talvitallit klo 6.00 aamulla

Pakko sanoa, että minulla oli tiettyjä ennakko-odotuksia ja epäilyksiä Slovakiasta. Kisa-alueen ulkopuolella ne kutakuinkin pitivät paikkansa, mutta aitojen sisäpuolella keskellä maaseutua kasvoi aivan järjetön paratiisi! Yli 400 kiinteää karsinapaikkaa, 5 juoksutusrinkiä, laukkarata, 2 nurmikenttää, 2 hiekkakenttää, hotelli, ravintoloita, baareja, hevostarvikeliikkeitä, kahvikojuja ja kaikenlaisia pieniä ruokakioskeja. Kaikki oli uutta, toimivaa ja kiiltävää, hevosten ikkunat sai auki talvitalleissa, karsinat olivat isot ja tilaa ulkoiluttaa hevosia oli tarpeeksi. Ja tärkeimpänä voisin mainita kiinteät juomakupit karsinoissa - inhottavinta kisoissa on yleensä se, että vesi pitää kantaa karsinoihin itse. Mulla tosin on aina käynyt tässä suhteessa kauhean hyvä tuuri, ja olen päätynyt niihin kiinteisiin karsinoihin hevosten kanssa, joissa taas on ne automaatit.

Kisapaikalle saapuminen on aina oma ruljanssinsa. Pitää saada hevoset nopeasti karsinoihin, tavarat ulos autosta, auto siistiksi ja pois muiden tieltä omalle sähköpaikalleen. Ensin voidaan spekuloida sitä mistä löytyy stable office jossa olisi jotain karsinalistoja, sen jälkeen lähdetään juoksemaan aluetta läpi ja etsimään oikeaa tallia ja hakemaan kuivikkeita että saadaan hevoset bokseihin. Yleensä niissä on jo jotain valmiina niin, että paalit on helppoa avata karsinoihin ja nakata hevoset sisään, jolloin voi miettiä uudestaan kuivikkeiden hakua kunhan hevoset on päässeet juomaan ja syömään vähän jotain. Puhumattakaan sitten kaikesta siitä värkkäämisestä ja karsinaverhojen asentamisesta, ja kaikkeen tuntuu olevan jokin ohje - mikä tavara voi olla missäkin, voiko ruokasäkit olla käytävällä vai heivataanko ne jonnekin, onko tyhjiä karsinoita lähistöllä, mahtuuko kottikärryt tähän vai viedäänkö ne tallin eteen? Ja sitten voi miettiä myös sitä, mistä on valmis luopumaan - kisoissa varastetaan ihan järjettömiä määriä tavaraa, varsinkin lähtöpäivänä  jotkut groomit pakkaa helposti rekkoihin myös muiden omaisuutta "ihan vahingossa" :D Eli kaikki arvokas pitää saada lukkojen taakse, mielellään kaikki muukin, tai ainakin piiloon ahneilta puolalaisilta.

Vetcheck oli Samorinissa eka viikolla kuitenkin ihan kamala. Tai siis jonot olivat valehtelematta 200 metriset vielä illalla kasilta, kun haukkana vahtasin hyvää hetkeä mennä esittämään omia hevosia - tulin siis siihen tulokseen että hyvää hetkeä ei ollut, ja nöyrryin jonottamaan Elsan kanssa. Ohessa todistusaineistoa, toivottavasti siitä näkee jotain. Uusi tuttavuutemme Saksasta (lempinimeä ei olla vielä keksitty!) taas päätti viihdyttää mua laukkaamalla ympyrää, hyppelehtimällä pystyyn ja potkimalla eläinlääkäreitä koko toimituksen ajan. Eläinlääkäri toivotti "onnea ja menestystä" kun lähdin juoksemaan sitä. Silmät pyöri kuin hedelmäpelissä ja mikrosirua tarkastaessa se yritti tehdä levadeja. Näyttävä hevonen! Seuraavalla viikolla juoksin suosiolla jonon ohi ("tää on ori, tää on ori, anteeks, varokaa") mutta ei siitäkään ollut mitään hyötyä. Sillä nyt vaan ilmeisesti sattuu menemään pata jumiin vastaavissa tilanteissa.

Itse kisat meni meidän ratsastajan osalta hyvin. Ensimmäisellä viikolla hypättiin 120 Opal Tour molemmilla hevosilla, ne oli ihan ok, toisella viikolla Elsa meni 120 Opal Tourin ja Luchador 130 Bronze Tourin. Elsalla on paha tapa kieltää esteelle jos kaikki ei mene juuri nappiin - se on todella tyypillinen tamma, jos tuulen suunta on väärä tai esteen väri kamala niin se saattaa yrittää juosta ohi. Eka viikolla se teki sitä pari kertaa, toisella viikolla sen osalta radat meni todella paljon paremmin muutenkin. Se on tosi kevyen ja kivan näköinen kun se hyppää, ihana hevonen! Luchador taas ainakin näin kahden ensimmäisen viikon perusteella vaikutti todella tasaiselta suorittajalta, jolla pystyy hyppäämään varmasti vaikka taloja jos tarve vaatii. Ainakin noista estekorkeuksista se tuntui ihan vain astuvan yli. Kuulemma se oli vähän vahva, mutta se taas on täysin korjattavissa oleva asia (hammaslääkäriin, kuolainten tsekkaus ja vähän ratsastuksellista hiontaa. Kyseessä kuitenkin oli täysin uusi tuttavuus jonka hain viisi päivää ennen kisoja.)

Slovakialainen ostari :D En valita!

Pelkkää kilpa-ajoa ja hevosia ei nämäkään viikot mun osalta onneksi olleet. Vähäinen hevosmäärä salli mulle parina päivänä jopa pientä huvittelua! Käytiin Bratislavassa ostoksilla, siellä oli ainakin yksi ihan sairaan siisti ostoskeskus jossa oli paljon kaikkea mitä ei löydä Suomesta! Tärkeimpänä toki yksi pastakastike jota mulla on ollut ikävä siitä asti kun muutin takaisin kotikaupunkiini :D Ja kaikki oli niin halpaa, ostin kolme paria Toms -kenkiä kuudellakympillä, käytännössä tyhjensin muutaman vaatekaupan ja söin itseni ähkyyn alle kahdensadan. Elämän perusasioita pitää arvostaa eli syömistä ja ruokaa koska ruoka on hyvää. Toki myös kisapaikalla käytiin joka ilta syömässä paikallisessa ruokaravintolassa jossa listoilta löytyi kaikkea siistiä mitä itse ei osaa kokata. Mun tapauksessa se tarkoittaa käytännössä mitä tahansa ruokaa koska osaan hädin tuskin keittää pastaa. Ja olut oli halpaa! Luokkia ei ikinä ollut niin myöhään etteikö oltaisi keretty parin muun hevosenhoitajan kanssa istumaan vähän iltaa ja kertaamaan päivän kriittisimpiä tapahtumia. Vaikka hevoset on ihania ja nautin mun työstä 90% ajasta, on aina parasta päästä jauhamaan hetkeksi kavereiden kanssa jotain muuta kuin hevosjuttuja. Niin paljon näitäkin eläimiä kuitenkin näkee välillä 7-21 ettei sitä oikeaa, tallin ulkopuolista elämää halua enää täyttää hevosilla. Tai ehkä hevoset on sitä elämää tällä hetkellä.

Vaikka kisat oli todella kivat ja ihanat ja oli ihanaa päästä pois Suomesta, niin alkoi kuukauden yhtäjaksoinen työrupeama jo vähän väsyttämään kisojen jälkeen. Ajettiin Slovakiasta Saksaan Mäentaustalle, jossa meidän oli tarkoitus pysyä yksi yö ja aamu. Sattumaa oli taas se, että loppujen lopuksi jäätiin siihen viideksi päiväksi, kun kuskin piti lähteä hakemaan hevosautoa eteläisestä Saksasta, ja mä sain sillä aikaa odotella pohjoisessa. Päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa (uudella heppiksellä!) ja saatiin hevoset turvallisesti kotiin. Uutena elämyksenä tuli myös hevosten kuljetus Baltic Princessillä :D Yleensä mennään niillä rahtilaivoilla, jotka ei ole ehkä ihan yhtä täynnä väsyneen humalaista porukkaa. Nyt voin sanoa käyneeni myös ruotsinlaivalla ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen..!

Mä nyt liitän tähän vielä jotain kuvia, vaikka ne onkin otettu kaikki puhelimella. En tajua, en ole ottanut yhtään kuvaa siitä uudesta hevosesta vaan pelkästään Elsasta :D Mutta onhan se tosi söpö ja fotogeeninen hevonen, pakko sanoa!

Täysi kisa-arsenaali päällä!

Elsa aamutorkuilla. Sama tapahtuu joka aamu välillä 9-11